Nyt mie ruppeen laulammaan

ja nyt tie saat sen kuulla.

En oo sinun hätävaras,

vaikka taijat luulla.

Tämän kylän pojat ompi

aivan huonoo sorttii.

Hattu päässä kallellaan,

suu ku liävän portti.



Sen mie olen sanonu jo

sataviisi kertaa,

ettei miule ensinkää

huonot pojat kelpaa.



Vanhan heilan mie vajotan

mutapohja kuoppaan,

sitt mie sanon uuvel heilal,

ei miul vanhaa ookkaan.



Ei mikään on niin vaarallista

kuin rakkauven tauti,

siihen kuoloo seisalleen

jää suu ja silimät auki.



Hassu vallan olisin

jos tästä kyläst naisin,

takki siippa paian päällä,

puoli hullun saisin.



Ensi kerran pojan vieress

on ku tuomiolla,

kättä ei viitsi kaulall panna

iliman ei ilikkii olla.



Tässä kyläs poikia on

yhtä vaille neljä,

kylän poikain rakkaus

jää takapuolell seljän.



Tän kylän ämmät huutaa, hoilaa

miule heilaa uutta,

vaikkei ole sammutettu

vanhaa rakkautta.



Tään kylän ämmät haukkuvat

ett leukaluut ne loksaa.

Tarttiskohan kylän ämmill

leukatyynyt ostaa.



Tän kylän ämmien kielet pittäis

panna palasiksi,

kun ne on saanu nuoren tytön

sanan alaisiksi.



Tän kylän ämmille pittäis kaataa

kuumaa tinaa suuhun,

jott ne tukkis turpansa ja

hyppisivät puuhun.