Me johdatettiin toisemme

niin eri suuntiin,

ettei koskaan jääneet paikalleen.

Paljon annettiin,

ei huomiseen jääneet

kuin haavat muistoksi.

Ja pelkään edelleen,

miks sä päästit irti

miks sä päästit irti.



Rikotun kuoreni paino

vain kasvaa.

Luodit kantaa lävitseni

enkä pysty huutamaan.

Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan

ja niin ei mikään

elä enää minussa.



Mä eksyn uudelleen

vaikka suuntaa ei oo.

Vain revittyinä

kuvat sinusta

taas rakastun uudelleen.

Miks sä päästit irti,

miks sä päästit irti.



Rikotun kuoreni paino

vain kasvaa.

Luodit kantaa lävitseni

enkä pysty huutamaan.

Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan

ja niin ei mikään

elä enää minussa.



Pelko näyttää mulle tietä

eikä kättään voi antaa

enää kenellekään.



Suru oottaa mua siellä

missä toiset löytävät

toisensa.



Rikotun kuoreni paino

vain kasvaa.

Luodit kantaa lävitseni

enkä pysty huutamaan.

Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan

ja niin ei mikään

elä enää minussa.